Jouko Lehtola: No Mercy

 Tinkimättömiä kuvia

Jouko Lehtolan valokuvakirja No Mercy – Ei armoa ja hänen valokuvanäyttelynsä Some Girls Hippolytessä todistavat edesmenneen dokumenttivalokuvauksen mestarin ainutlaatuista kykyä nähdä pinnan alle ja löytää sieltä kauneutta.

Valokuvaaja Jouko Lehtolan (1963 – 2010) intensiivisen uran katkaisi syöpä julmasti aivan liian varhain. Loppuun saakka hän tutki valokuvauksen mahdollisuuksia taltioida elämän ilmiöitä ja katoavia hetkiä.

Retrospektiivinen valokuvateos No Mercy – Ei armoa esittelee hänen dokumentaarisen ja muotokuvavalokuvauksen rajamailla liikkunutta tuotantoaan 1990-luvun nuorisokuvista  viimeiseksi jääneeseen suurikokoisten valokuvien sarjaansa Some Girls vuonna 2008.  

Professori Annamari Vänskä on valikoinut yli tuhannesta teoksesta parikymmentä ennen esittämätöntä valokuvaa Hippolyten näyttelyyn. Teokset kuvaavat transsukupuolisia seksityöläisiä Barcelonassa ja Bangkokissa.

– Jouko oli käynnistänyt kirjaprojektin Timothy Personsin myötävaikutuksella maineikkaan saksalaisen taidekirjakustantamon Kehrerin kanssa ja esitteli minulle raakavedoksia teokseen tulevista kuvista. Hän tiesi, ettei ehdi saada kirjaansa valmiiksi, mutta halusi jättää sen perinnöksi jälkeensä, kertoi Lehtolan elämänkumppani Jaana Novitskij näyttelyn avajaisissa.

Lehtola oli ennen kuolemaansa määrännyt nimeään kantavan säätiön perustamisesta. Sen tarkoituksena on tukea dokumenttikuvaukseen suuntautuneita nuoria valokuvaajia sekä ylläpitää ja vaalia Lehtolan taiteellisen tuotannon tuntemusta ja levitystä. Säätiön asiamiehenä toimii Novitskij. Sen ensimmäinen Nuori Sankari -palkinto jaettiin Hippolytessä oululaiselle 23-vuotiaalle Joel Karppaselle. Hänellä on Hippolyte Studiossa myös näyttely.

Nimetön (Märkäpaitainen tyttö), 1995
sarjasta Nuoret sankarit.

Lehtola itse aloitti 1990-luvulla kuvaamalla nuorisokulttuuria, rock-tähtiä ja heidän yleisöään eri puolilla Suomea. Vähitellen kuvat synkistyivät ja niihin tuli perheväkivaltaan liittyviä poliisin takavarikoimia aseita ja epäpaikkoja, joissa narkomaani oli kuollut, pidätyssellejä ja vankiloita. Kuvista katosivat ihmiset, mutta heidän läsnäolonsa on voimakkaasti läsnä valokuvissa.

Kunnes ihmiset palasivat jälleen hänen kuviinsa. Nyt kohteena olivat yhteiskunnan marginaaliin ajautuneet tai sinne paenneet seksuaalivähemmistöjen edustajat, transvestiitit ja bodarit, joita tavikset eivät arkielämässään näe. Mallit ovat samaan aikaan itsevarmoja ja haavoittuvia, heidän ulkoisen olemuksensa alta voi aavistaa surua ja samaan aikaan toivoa.

– Jouko kulki sujuvasti syvissä vesissä ja löysi sieltä esteettistä kauneutta ja arvokkuutta. Hän arvosti kuvattaviaan ja sai heidät luottamaan kuvaajaansa ja paljastamaan itsestään omintaan, Novitskij luonnehtii.

Englannin- ja suomenkielisen teoksen valokuvatekstit on laatinut tuottaja Timothy Persons, valokuvaaja Stefan Bremer on kirjoittanut oppilaastaan, kollegastaan ja ystävästään, Moderna Museetin entinen johtaja David Elliot on laatinut kirjaan esseen ihailemansa Lehtolan tuotannosta.

\"Vanessa\", Barcelona, 2008

 ”Mitä puolestaan tulee ihmisen turhuuden ja heikkouksien ymmärtämiseen, epäilen ettei Lehtola antanut armoa itselleen yhtään sen enempää kuin muillekaan. Lehtola väisti helpot jaottelut hyviin ja pahoihin. Hän oivalsi, miten vaikeita ja mutkikkaita asiat todellisuudessa ovat ja esitti ajatuksensa väkevästi”, Elliot kirjoittaa.

Ja päättää esseensä lohdullisesti: ”Hänen teoksensa ovat kuitenkin paitsi todistus siitä äärimmäisestä ja oudosta kauneudesta, jonka hän osasi vangita kuviinsa, myös vastalääkettä niille synkille voimille, joiden edessä me helposti alistumme.”

Jouko Lehtola: No Mercy – Ei armoa. Kehrer. 2013. 160 s.

Jouko Lehtola: Some Girls ja Joel Karppanen

Valokuvagalleria Hippolyte (Yrjönkatu 8-10 sisäpiha) 26.2.2017 saakka.

Näyttelyyn liittyy oheisohjelmaa ja Jouko Lehtolan vedosten myyntitapahtuma viimeisenä lauantaina. www.joukolehtola.com